no se on pienin murheistani mun pitäs varmaan taas pikkusen välin jälkeen popsii lääkkeitä alkaa taas tuleen tunteet pintaan en vaan saa tärkeää asiaa mielestäni...
siitä on jo 12vk kun jouduin luopumaan rakkaista kissoistani etenkin rakkaasta larasta se oli minulle kova paikka mutta sille ei vaan voi mitään... Joskus nhaluaisin tehdä mitä vaan että voisin halata Laraa viimeisen kerran kun olin vihdoin valmis menemään katsomaan tätä kissakotikattilaan oli lara ja luna saanut jo uuden kodin se siitä en näe niitä enään ikinä...
Tänään sain lapseni taas mieleeni enkä mitenkään vieläkään voi päästää irti voisimpa vain saada ne takaisin.
Mutta asiasta kolmanteen on tässä ihan hyviäkin päiviä ollut saanut tehdä jotain hauskaa välillä frendien kanssa kiitos heidän saan välillä huonot ajatukseni muualle ja en ajattele itseni tappamista kiitos isäni.
haukun nyt isäni pystyyn koska hän haukkuu minua, väittää että puhun paskaa, väittää että uhkailen kun sanon pelkääväni häntä menneiden takia ja haukku minut pystyyn kun en ole vieläkään töissä vaan opiskelen kuulemma paskaa... Suoraan sanottuna hän sortaa minua ystäväni sekä terapeuttini mielestä. Odotan innolla sitä päivää että voin muuttaa pois vanhemmiltani ja pian!
 |
| Lara |
Niin harmaa on päivä tää,
ei aurinkoa pilven raosta nää.
Syksy ikkunaruutuun soittaa,
syksyistä säveltään.
Minä yksin istun tässä,
niin raskas on mieleni tää.
Kuin hiljaa sydän itkis,
syksyistä kaipuutaan.
Niin vierivät kyyneleet hiljaa,
ei kukaan niitä nää.
Ne pyyhin poskeltain pois,
on kaikki niin ikävää.
Niin vierivi iltaan taas,
päivä harmaa ja sateinen tää.
Taas kyynelten helminauhaan,
minä lisää helmiä saan.
Mutta silti mä toivon ja odotan,
auringon paistavan taas.
Se kyynelten helminauhan,
niin kultaiseksi saa.
 |
| Luna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa ette voi tietää kokototuutta joten turhat herjaukset ja vittuilut saa jättää kommenteista pois. Mutta muuten vaan kommentoimaan :)