Eilinen oli riitaisa päivä. tapeltiin, hermostuin, lähinulos röökille motarinviereen istuu, poliisit tuli hätyyttää pois, tulin kotiin, sovittiin riita.
No oli siin paljo muutakun mut en ala niitä täällä selittään kun ketään ei kiinnosta...
Yhden asian kuitenkin mietin ja haluan siitä teidänkin mielipiteen. Minulla ei ole kavereita... niin surullista kun se onkin niin ei vain ole.
Kun olin nuorempi kavereita oli siellä ja täällä mutta ensin yksi hylkäsi väittäen että en kohdellut häntä hyvin vaikka lohdutin häntä kuuntelin huolet paransin oloa peruin jopa asioita hänentakiaan ollakseni hänen ystävä. No ajattelin koittaa unohtaa sen puukotuksen sain parikaverii lisää oltiin tiiviis porukas mut pian *fum* ne katos yhteyden otot loppu ei enää nähty jne. No sain taas parhaan ystävän oltiin tiiviisti yhes koulussa jne. Muutin kaemmas opiskeleen mutta pidin siltikin yhteyttä häneen tiukasti kunnes hän ei enään ottanut minuun yhteyttä kun halusin tavata se ei käynyt *pam* minut hylättiin.
Löysin kaverin netista tapasimme kerra en halunnut olla kaveri koska tämä oli minua 2vuotta nuorempi ja hakkasi selkäni mustelmille uhkaili puukolla,viikatteella ja tappamisella sekä seksuaallisesti ahdisteli ja sitten syytti minua.
no sain uusia kavereita uudelta paikkakunnalta vaikka kuinkapaljon olin heille se lemmen ja huolien tohtori autoin lohdutin juttelin luotin he luottivat... mutta jotain tapahtui... he hylkäsivät... käänsivät selkänsa minulle... heitti pois kun kuihtuneen kukan... ei en luota ihmisiin vihaan ihmisiä en uskalla sitoutua kaverisuhteisiin... johtuuko se minusta.. niin aina väitetään en edes tehnyt mitään väärää.. jos tein sitä ei kerrota... miksi?.... en tiedä.... itken usein koska padon paljon asioita sisääni en uskalla puhua mistään kenellekkään.. se vaan on totuus...
kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa mitä mieltä olette onko vika minussa?
Ps. Tässä on meille tulevat puput <3
